J.R.R. Tolkien
- Kullervon Tarina
Koneella kirjoitettu versio poikkeaa jossakin määrin aiemmasta käsikirjoituksesta eikä siinä ole erillistä nimiösivua, ainoastaan otsikko "Kalevala." Sen tarkka ajoitus on mahdotonta. Tekstissä esiintyvä viittaus "taannoiseen sotaan" tuntuisi osoittavan, että se on kirjoitettu 1. maailmansodan aselevon päivän eli 11.11.1918 jälkeen, ja siinä mainittu "Liitto" (ilmeisesti vuosina 1919-1920 perustettu Kansainliitto) asettaisi sen aikaisintaan vuoteen 1919.
J.R.R. Tolkien
- Kullervon Tarina
Kerran (taiantaitojen aikoihin) (kun taiat olivat vielä nuoria) hoivasi joutsen poikasiansa tyynen virran vierellä Sutsen kaislaa kasvavilla luhtamailla. Eräänä päivänä lipui se kaislain välitse hentoiset poikaset perässänsä ja äkkiä syöksyi kotka ja kiikutti pois yhden sen poikasista Teleaan; seuraavana päivänä ryösti iso haukka toisen ja vei Kemenumeen. Kävi niin että se pikkuinen, joka oli Kemenumeen tuotu, kasvoi siellä kauppamieheksi eikä tuulu tähän tarinaan, mutta se, jonka haukka toi Tel.
J.R.R. Tolkien
- Keskeneräisten Tarujen Kirja
Hyarnustar oli länsiosiltaan vuorimaata ja sekä sen läntisellä että eteläisellä rannalla kohosi suuria kallioita, mutta sen itäpuoli oli lämmintä ja viljavaa seutua, jossa oli paljon suuria viinitarhoja.
J.R.R. Tolkien
- Keskeneräisten Tarujen Kirja
Se kultainen vuosi kului ja tuli leuto talvi ja sen jälkeen toinen valoisa vuosi. Brethilissä vallisti rauha ja metsänihmiset pysyttelivät omissa oloissaan eivätkä kulkeneet kauas, eivätkä he kuulleet uutisia ympärillä olevista maista. Sillä örkit joita siihen aikaan vaelsi etelään Glaurungin mustan vallan alle tai kuljeksi urkkimassa Doriathin rajoilla, karttoivat Teiglinin Ylityspaikkaa ja niiden reitit kulkivat kaukana lännessä joen takana.
J.R.R. Tolkien
- Taru Sormusten Herrasta
Tuossa hirvittävässä valossa seisoi Sam kauhun vallassa, sillä vasemmalle katsoessaan hän näki nyt Cirith Ungolin tornin kaikessa mahtavuudessaan. Sarvi jonka hän oli nähnyt toiselta puolelta oli vain sen ylin huipputornike. Vuorentasanteelta yleni koko komeus kolmena suurena pengermänä. Takaseinä sivusi kalliota. Terävien, suippenevien bastionien äkkijyrkät ja taidokkaasti muuratut seinät kohosivat yhä korkeammalle.
J.R.R. Tolkien
- Taru Sormusten Herrasta
Hän nosti Pippinin kevyesti maasta ja kantoi hänet takaisin makuusijalleen. Merri tuli hänen perässään ja istuutui hänen viereensä. "Makaa siinä ja lepää, jos vain voit, Pippin!" Gandalf sanoi. "Luota minuun. Jos kyntesi alkavat taas syhyä, kerro minulle! Sellaiset vaivat voidaan parantaa. Mutta miten oli, rakas hobitti, älä pane toista kertaa kivenmuhkuraa kyynärpääni alle! Nyt jätän teidät vähäksi aikaa toistenne seuraan."
J.R.R. Tolkien
- Taru Sormusten Herrasta
Saattue ei ottanut paljon sotavarusteita, sillä heidän toivonsa perustui salassa pysymiseen eikä taisteluun. Aragornilla oli Anduril mutta ei mitään muuta asetta, ja hän lähti matkaan pukeutuneena vain ruosteenvihreään ja ruskeaan pukuun kuin erämaan samooja. Boromirilla oli pitkä miekka, Andurilin tapainen mutta ei yhtä vanhaa perua, ja hänellä oli myös kilpensä ja sotatorvensa.
J.R.R. Tolkien
- Hobitti eli sinne ja takaisin
Hän jatkoi kulkemistaan kunnes tuli suurille oville salin toisessa päässä, vastassa tuntui tuulenhenkäys joka virkisti mutta oli vähällä sammuttaa hänen soihtunsa. Hän kurkisti arasti oviaukosta ja näki vilaukselta suuria käytäviä ja ylös hämärään johtavien leveiden portaiden alapään. Mutta Smaugista ei edelleenkään näkynyt eikä kuulunut mitään.
J.R.R. Tolkien
- Hobitti eli sinne ja takaisin
Siinä he viimein olivat, kaikki kaksitoista, kun mukaan laskettiin Bombur-parka jota hänen serkkunsa Bifur ja veljensä Bofur pitelivät pystyssä, ja Bilbo hyppeli heidän ympärillään heilutellen Piikkiä ja ylhäällä ja ympärillä kuhisi satapäinen lauma hämähäkkejä silmät pullottaen ja vihasta pihisten. Tilanne näytti aika toivottomalta.
J.R.R. Tolkien
- Hobitti eli sinne ja takaisin
Se kävi takaa kiinni ja kuristi hiidet jotka erehtyivät yksin lähellekään vesirajaa silloin kun se oli paikalla. Harvoin hiidet sitä tekivät, sillä ne aavistivat että syvällä vuoren uumenissa väijyi joku vihollinen. Ne olivat löytäneet järven kauan aikaa sitten ja kaivaminen oli tyssännyt siihen, mistä seurasi että sinne johtava tie oli umpiperä eikä sitä käytetty ellei Iso hiisi varta vasten käskenyt.
J.R.R. Tolkien
- Silmarillion
Ja kerrotaan että Ulmo nousi meren syvyyksistä ja meni Valinoriin ja puhui siellä valarille haltiain hädästä, ja hän anoi heitä antamaan heille anteeksi ja pelastamaan heidät Morgothin ylitsekäyvästä vallasta, ja ottamaan takaisin Silmarilit joissa Kaksi Puuta olivat valaisseet Valinoria.
J.R.R. Tolkien
- Silmarillion
Elros ja hänen veljensä Elrond polveutuivat Edainin Kolmesta Huoneesta, mutta osittain myös eldarista ja maiarista; sillä Gondolinin Idril ja Luthien Melianin tytär olivat heidän esiäitejään. Valar eivät voineet ottaa pois kuoleman lahjaa jonka antoi Iluvatar, mutta puolhaltijoiden asiassa Iluvatar antoi valarille vallan päättää; ja he säätivät että Eärendilin Elrond tahtoi jäädä Esikoisten luo, ja hänelle annettiin Esikoisten elämä. Mutta Elrosille joka tahtoi olla ihmisten kuningas, annettiin.
J.R.R. Tolkien
- Silmarillion
Ja Morgoth lähetti liikkeelle vakoojansa ja puki ne valhehahmoihin ja täytti niiden suun petoksella; ja ne lupasivat palkintoja ja lietsovat taitavasti pelkoa ja kateutta kansojen keskuuteen, ja syyttivät kuninkaita ja päälliköitä ahneudesta ja petollisuudesta toinen toistaan kohtaan.
J.K. Rowling
- Harry Potter ja Kuoleman varjellukset
Grindelwald. Lopultakin veljelläni oli joku tasavertainen, jonka kanssa puhua, joku yhtä älykäs ja lahjakas kuin hän itse. Ja Arinasta huolehtiminen jäi taka-alalle, kun he hautoivat suunnitelmiaan uudesta velhoyhteiskunnasta ja etsivät varjeluksia ja ties mitä muuta, mikä heitä kovasti kiinnosti. Suuria suunnitelmia koko velhokunnan hyödyksi, ja jos siinä yksi nuori tyttö tuli laiminlyödyksi, niin mitä sillä on väliä, kun Albus sentään työskenteli yhteiseksi hyväksi?
J.K. Rowling
- Harry Potter ja Puoliverinen prinssi
Siinä hän osoitti halveksuntaa kaikkea sellaista kohtaan, mikä sitoo hänet muihin ihmisiin, sellaista, mikä tekee hänet tavalliseksi. Jo silloin hän tahtoi olla erilainen, erillinen, kuuluisa. Hän luopui nimestään, kuten tiedät, vain muutaman vuoden päästä tuosta keskustelusta ja loi lordi Voldemortin naamioksi, jonka takana hän on jo kauan piileskellyt.
J.K. Rowling
- Harry Potter ja Feeniksin kilta
Misteli, Luna sanoi haaveksivasti ja osoitti suurta kimppua valkeita marjoja, jotka olivat melkein suoraan Harryn pään päällä. Harry kavahti pois niiden alta. "Hyvin toimittu," Luna sanoi erittäin vakavasti. "Ne kuhisevat usein narksuja."
J.K. Rowling
- Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kirkuna Harryn pään sisässä oli taas alkanut - mutta tällä kertaa se kuulosti siltä kuin sitä olisi soitettu huonosti viritetystä radiosta. Ääni vaimeni ja yltyi ja vaimeni taas...
J:K: Rowling
- Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Drago Malfoyn ääni raikui kovana ja murhaavana kautta pihan. Hän oli pysähtynyt aivan Colinin taakse ja hänen kyljessään kyhnyttivät, kuten aina Tylypahkassa, hänen isokokoiset ja roistomaiset kaverinsa Crabbe ja Goyle.
J.K. Rowling
- Harry Potter ja Viisasten Kivi
Meidän täytyy siis vain sovittaa hattua! Ron kuiskasi Harrylle. Minä tapan Fredin, hän höpötti painista peikon kanssa. Harry hymyili vaisusti. Olihan hatun sovittaminen parempi kuin taikominen, mutta hänestä olisi ollut mukavampi sovittaa sitä kenenkään näkemättä.
Ernest Hemingway
- Nick Adamsin tarina
He söivät nyt. Nick oli leikannut heille kummallekin kaksi viipaletta ruisleipää ja hän liotti paistinpannuun jääneessä rasvassa kummallekin viipaleen. He söivät sen ja tammukat jotka olivat päältä rapeita ja hyvin kypsiä, ja hyvin pehmeitä sisältä. Sitten he heittivät tammukan ruodot tuleen ja söivät pekonin toisen leipäpalan päällä voileipänä ja sitten Littles joi laihan teen maitotiivisteen kanssa ja Nick painoi kaksi puutikkua reikiin jotka hän oli iskenyt tölkkiin.
